Sunday 8 April 2012

Viikko 7. Ruijanpallasta berberien tapaan

Opin tämän viikon projektiruokaa tehdessä monta arvokasta asiaa. Ensinnäkin marketin palvelutiski ei välttämättä ole paras paikka ostaa kalaa – etenkään pitkänä viikonloppuna, illansuussa, kun työvuorossa ovat taatusti opiskelijaparat, jotka eivät erota lohta lahnasta ilman merkintäkylttejä. Voi käydä niin, että kahden ruijanpallasleikkeen sijaan saa yhden leikkeen ja yhden 300-grammaisen pyrstönpään.

Toiseksi opin, että ruijanpallaksella (hippoglossus hippoglossus) on nahka kuin virtahevolla (hippopotamus amphibius) ja että sen läpäisyyn tarvitaan rälläkkä. Tai ainakin kunnon kalaveitsi.

Kun neljän käden voimin saimme kampelakalan erotetuksi paksusta nahastaan, peitin sen jogurttiharissamarinadiin ja nostin jääkaappiin maustumaan. Pohjois-Atlantilla elelevälle eväkkäälle valmistettiin pohjoisafrikkalaiset lisukkeet: yrttikuskusta sekä mintulla ja limetillä maustettua kurkkusalaattia. Parempi puoliskoni sai kunnian valmistaa kurkkusalaatin, jota varten vuoltiin yksi kurkku juustohöylää apuna käyttäen pitkiksi viipaleiksi keskustan siemenosaa lukuun ottamatta. Kurkkusuikaleisiin sekoitettiin maustamatonta jogurttia, silputtua tuoretta minttua ja noin puolikkaan limetin mehu.

Kuskus pantiin turpoamaan kuumaan kanaliemeen, johon oli sekoitettu lusikallinen harissaa. Turvonneeseen kuskukseen sekoitettiin silputtua persiljaa, minttua ja korianteria, pari ruokalusikallista vinaigrettea sekä mustapippuria ja suolaa.
Marinoitu ruijanpallas käytettiin kuumalla pannulla ja viimeisteltiin jogurttimarinadilla kuorrutettuna uunissa.

Siihen nähden, että pohjalla elelevä ruijanpallas käyttää ravinnokseen kaiken minkä kiinni saa, sen maku oli itsessään hyvin mieto ja miellyttävä. Rakenne oli jopa lihaisa. Korkeahko kilohinta kuitenkin vaikuttanee siihen, ettei siitä meidän perheen ruokapöydän vakiokamaa tule. Sen sijaan jogurttiharissamarinadi katsottiin käyttökelpoiseksi muidenkin kalojen ja ehkäpä kanankin kanssa. Myös mausteinen yrttikuskus ja raikas kurkkusalaatti miellyttivät raatia. Italialaisen valkoviinin kanssa kokonaisuus oli oikein toimiva lankalauantai-illalliseksi.

2 comments:

  1. Näyttää ja kuulostaa herkulliselta! Harmi kyllä ruijanpallas on WWF:n kalaoppaan mukaan laji, jota olisi hyvä välttää. Kalaopas löytyy täältä: http://wwf.fi/maapallomme/itameri/kestava-kalastus/kalaopas/ (klikkaa "varsinainen kalaopas perusteluineen").

    ReplyDelete
  2. Kiitos kommentista. Olen kalan uhanalaisuudesta tietoinen. Olen kuitenkin pyrkinyt projektissani (ks. blogin ensimmäinen teksti) noudattamaan reseptiä ensimmäisellä kerralla sellaisena kuin se on annettu (tässä tapauksessa kyseessä on resepti kirjasta Market Kitchen Cookbook) ja jättämään mahdolliset variaatiot seuraaville kokkailukerroille. Kuten tekstissä mainitsinkin, ruijanpallas jäänee kertakokeiluksi paitsi uhanalaisuuden myös sen korkean hinnan vuoksi. Mukavaa kevään jatkoa!

    ReplyDelete